Tampereella järjestetään Työttömien Marssi 25.7. vastalauseena sille, miten suomalainen yhteiskunta kohtelee työttömiään. Asenteet, joita työttömiin kohdistetaan nyky-Suomessa ovat suoraan sanoen halveksittavia. On täysin kohtuutonta syyllistää työttömiä työttömyydestään, kun työpaikkoja on vapaana ehkä kymmeniä tuhansia ja työttömiä 300.000.
Ei tarvitse erityisiä matematiikan lahjoja käsittää, että yhtälö on täysin yhteensovittamaton. Jos vaikka taikatempunomaisesti Sumessa olisikin 100.000 työpaikka tarjolla, joita ei todellakaan ole, meillä olisi silti 200.000 ihmistä, jotka täysin omaa syytään vailla joutuvat tai saavat olla ilman töitä.
Ken ei töitä tee, sen ei leipääkään pidä syömän on wanha suomalainen kansanviisaus, joka periytyy suoraan Ruotsin vallan ajalta ja on iskostettu (indoktrinoitu) suomalaisiin niin syvälle, että jos sen saa jonain päivänä kiskottua irti, tulee juurihoito varmasti tehtyä samalla.
Samaan hengenvetoon voi todeta, että on käsittämätöntä, miten tämä kansa on omaksunut ruotsalaisten siirtomaaherrojen tuputtaman orjamoraalin. Samaan hengenvetoon voidaan todeta, että tässä kansassa on jotain pahasti vialla, kun syyttömät teloitetaan sosiaalisesti siitä hyvästä, ettei heillä ole töitä, kun syypäät asiaan istuu shampanjalasi kädessä eduskunnan lehtereillä.
Oikeistopopulistinen työttömien syyllistäminen työttömyydestä toki kelpaa sekä fasismiin päin kallellaan oleville sekä oikeistolaisille – sehän on totta puhuen sama asia – ja aikojen huonotuessa nämä ryhmät aina pyrkivät kriisin varjolla tuputtamaan kansan mielialaan vihapolitiikkaa, jolla kaikkien heikoimmassa asemassa olevien tilannetta pyritään kurjistamaan.
Tosiasia on, että tämä on rakenteellista väkivaltaa ja myrkyllistä, pahansuopaa, sydämetöntä ja saatanallis-opportunistista populismia. Yhtäkään työtöntä ei saada työlliseksi nöyryyttämällä tätä ihmistä erilaisissa näennäiskoulutuksissa, juoksuttamalla luukuilla sen paremmin kuin nykyisin taas muotiin tulleen ihmisoikeuksien vastaisen pakkotyön avulla.
Kun USA:ssa oli 1930-luvun lama (Great Depression), presidentti Roosevelt totesi kylmän viileästi, että ellei kapitalisteilla ole tarjota hyväntahtoiselle ja kunnianarvoiselle kansalle töitä, on tottavie luontevaa, että ne työt tarjoaa valtio!
On päivänselvää, että lähes jokainen työtön haluaa töihin. On myös niin, ettei osa työttömistä halua töitä tehdä, monistakaan syistä ja aivan erityisesti vakaumuksellista työstäkieltäytymistä tulee ehdoitta kunnioittaa yhteiskunnassa, joka hyväntahtoisen kansan suureksi taakaksi on kilipääkapitalistien käsissä.
Vallitsevasta poliittisesta tilanteesta huolimatta lähes jokainen haluaa tehdä töitä. Jokaiselle, joka töihin haluaa, minä sanon: on valtion tehtävä tarjota jokaiselle meistä töitä, säällinen palkka ja mahdollisuus kehittyä ja ylläpitää ammattiosaamistaan, jos työttömyys sattuu kohdalle!
Itävallassa työttömyys on alhainen, koska poliittinen tahto on ollut mainitsemani myötäinen. On pelkkää paskapuhetta, ettei töitä muka ole! Se mitä ei ole, on poliittinen tahto, jolla töitä tarjotaan! On otettava sivu siitä kirjasta, jolla Roosevelt saatiin palkkamaan 12 miljoonaa ihmistä valtiolle töihin paljon pahemman laman keskellä, kuin mistä me nyt kärsimme.
Rooseveltin aikana Rooseveltiltä ei kysytty, haluaako hän tehdä ne reformit, jotka hän teki. Militantit vasemmistolaiset liikkeet ja militantti AY-liike laittoi herrat kuriin. Kommunistit, anarkistit ja ammattiliittojen väki pakottivat Rooseveltin tekemään tarvittavat reformit sanomalla, että me valtaamme kapitalistien tehtaat, jos te ette tarjoa meille töitä.
Vallan kanssa ei voi koskaan neuvotella. Väkivallan edessä ei voi taipua, koska se saa kolukiusaajan innostumaan entisestään. Näinpä omalta osaltani kutsun jokaisen työttömän mukaan Työttömien Marssille sanomaan vallalle, että teidän kukkoilunne ja ylimielisyytenne aika on nyt ohi ja teidän on tarjottava meille töitä ja kuten Rooseveltin aikaan, ne työt on rahoitettava kansalaisten maksukyvyn mukaan!
Täystyöllisyys ei ole utopia. Täystyöllisyys on poliittinen valinta. Nykyiset poliittiset päättäjät ovat valinneet työttömyyden Suomen kansalle ja he ovat sen lisäksi ylimielisyydessään vielä pilkanneet tätä hyväntahtoista ja kunnianarvoisaa kansaa ja tehneet meistä jokaisesta alhaisia pöyhkeydessään ja liatessaan Suomen nimen sikamaisella politiikallaan!
Jos päättäjät ovat kovakorvaisia, on kansan itse haettava oikeutensa kaduilta. Tule siis mukaan työttömien marssille!
Kirjoittanut Susanna Kaukinen